Ei oppi ojaan kaada

Ihanaa lauantaita teille kaikille.
Täällä sitä taasen ollaan…aamulla kävin heti kirjaston auettua siellä ja lainasin tämmöisen henkäyksiä kirjan, kirjoittaja on Mariia Kukkakorpi. Tämä kertoo Ellasta ja hänen elämästään Pariisissa 2014 

No, enempää en vielä voi teille kertoa, kun en kerkiä edes aloittaa kirjaa…Mutta kaikki ajallaan.

Olen nyt koittanut hidastaa tätä elämääni… joskus se jopa onnistuukin, mutta joskus tunnen itseni myös niin pettyneeksi itseeni.
Tällä viikolla esim. minulla oli kaksi menoa (palaveri ja koulutus) melkeinpä peräjälkeen ja siinä meinasi sitten mennä puurot ja vellit hieman sekaisin niitä sumpliessa.

Mutta eiköhän tässä opi pikkuhiljaa, kun monta kertaa lyö päätään seinään.
Enkä nyt kyllä yhtään tiedä auttaako tämä seuraava lauseeni yhtään tätä asiaa 😩
Olen näet viimme viikon suunnitellut itselleni lisä koulustusta syksyksi.
Tarkoitus olisi aloittaa kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinto oppisopimuskoulutuksena.
Olen jo konkari näissä oppisopimuskoulutuksissa 😂,
tämä on näet jo kolmas oppisopimus koulutukseni kolmenkymmenen vuoden työkemukseni aikana.
Ensin tuli luettua merkonomiksi ja toisella kertaa tekstiiliteknikoksi.
Että aikas kirjavaa on tämä minun työn sarkani ollut elämäni varrella.
Paria sananpartta lainatakseni eli ei oppi ojaan kaada ja vierivä kivi ei sammaloidu sopivat hyvin tähän kohtaan 😌
Jos tässä vielä haluaisin jotain lisä koulutuskia tai muita käydä oikein perinpohjin tämän koulutuksen lisäksi olisi ruoka ja ravintoala lähellä sydäntäni.
Mutta aloitetaan nyt kuitenkin ensin tämä syksyllä alkava koulutus ja katsotaan vasta sitten lisää koulutuksia kun saadaan nämä nykyiset koulutukset pois päivä järjestyksestä.