Arkisto

Pannupizzaa ja ikävän tuntua

Hei, miksi nämä päivät juoksevat sellaista kyytiä.
Tänäänkin tuntuu, etten millää saa aikaiseksi kaikkea mitä olen miettinyt tekeväni.
Tästä tulee sitten stressiä ja minulle se ei sovi sitten laisinkaan.
Pinna tiukkenee ja tulee puhuttua itselleni kiukkuisesti ja kriittisesti.
Siispä olen nyt kaiken uuden ohella koittanut myös hidastaa vähän tahtia.
Tämä hidastaminen on ainakin minulle todella hankalaa.
Joudunkin seuraamaan itseäni aika ajoin, etten taasen päästä itseäni suoritus kierteeseen.
No, nyt taas opetellaan hidasta elämää ja armollisuutta itseäni kohtaan 😍




Pizzankaan ei tarvitse olla mikään rasvainen pläjäys, vaan siitä saa herkullista ja ravitsevaa ruokaa sitä halutessaan.
Pala pannupizzaa ja salaattia vie kummasti nälän mennessään.
Itse en pidä pitsoista missä on päällä kamala määrä tavaraa.
Siis kuinka paljon onkaan asioita joissa sanonta ”vähemmän on enemmän” pitää paikkaansa.

PST: Tästä ohjeesta tulee kaksi piirakkavuoallista tai yksi pellillinen pizzaa.

n. 3 dl lämmintä vettä
ripaus luomu ruokosokeria
1 tl ruususuolaa
1 pss kuivahiivaa
n. 6 dl vehnäjauhoja


Päälle: 
valmis pastakastike
n. 1-2 dl juustoraastetta

Täytteet:
1 dl kinkkurouhetta
1/2 dl salamisiivuja
n.5 halkaistua kirsikkatomaattia
1/2 dl juustoraastetta
basilikaa
valkosipulirouhetta


Sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin ja anna kohota huoneen lämmössä puolesta tunnista pariin tuntiin tai laita jääkaappiin ja anna kohota rauhassa seuraavaan päivään (näin saat maukkaimman lopputuloksen.)
Taputtele taikina vuokaan ja lisää päälle 
valmis pastakastike.

Ripottele tomaattisoosin päälle juustoraastetta ja sittenhaluamasi täytteet.
Lopuksi vielä hieman juustoraastetta sekä basilikaa ja valkosipuli murskaa.

Nyt pizza on valmis laitettavaksi uuniin 250 asteeseen 15 minuutiksi.


Täällä on hieman yksinäistä näiden meidän vanhuksien kanssa.
Cassu-kissa on nyt ollut viikon verran nuorimmalla tyttärellä kyläilemässä.
On kuulemma tykännyt kovasti olla, mutta täällä on nyt niin tylsää.
Onneksi tänään kuulin puhuttavan Cassun kotiin tulosta, vaikka enhän minä nyt millään voi näyttää KISSALLE, että minun nyt olisi ollut sitä ikävä. 
Sittenhän on jo maailmankirjat ihan sekaisin.
Siis pidetään tämä ihan meidän välisenä juttuna 😉

Tv:Otto-koira



Onnea on pysähtyä näkemään kaikki
hyvä tässä hetkessä.

-Tupu-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s