Ihana viikonloppu takana.
Ikeassa tuli käytyä pojan ja Murun kanssa.
Lauantai-iltapäivä meni mukavasti saimme Murun kanssa takapihan kesä kuosiin samoin makuuhuoneemme sai pimennysverhot.
Noista verhoista olen kyllä niin täpinöissäni.
Sunnuntaina nukuimme peräti puoli yhdeksään entisen seitsemän sijaan, olin kyllä niin tyytyväinen noihin verhoihin.
Illalla vielä yllärinä ystävä ilmoitti, että on lähellä ja kyseli josko lähtisin lenkkiseuraksi.
Tottakai minä ja Otto-poika olemme aina valmiita lenkille.
Meidän vegehaaste toukokuu on mennyt mukavasti.
Mitänyt huomasimme viikonloppuna Murun kanssa, että koko viime viikko meni liharuoalla.
No, nopeasti nyt ryhtiliikettä kehiin ja perunapihvejä väkästämään.
Näistä pihveistä tuli niin herkullisia, että nautin niitä pelkän salaatin kanssa oikein kunnon satsin.
Mutta jos tämä kasvisruokailu ei ole sinua varten voit toki lisätä pihveihin pekoni- tai kinkku-suikaletta.
Samoin jos haluat kasvispihveistä vege-pihvejä jätä pois juustot tai siirry vegaaniseen juustoon.
Huom. paistaessasi pihvejä huomasin, ettei kannata ahnehtia, vaan laittaa pannulle lusikalla pienen kauhaisun perunaseosta.
Jos pihvi on liian iso tai paksu sitä on todella hankala käännellä.
n. 6 dl tähteeksi jäänyttäperunamuusia
1 kananmuna
1 dl kevätsipulin varsia
1 dl persiljaa
n. 1/2 dl pippurituorejuustoa
1/2 dl parmesaaniraastetta
3 murskattua tuc-keksiä
(voi korvata korppujauholla)
ripaus ruususuolaa
1 rkl sitruunanmehua
Sekoita perunamuusin joukkoon silputut yrtit sekä juustot ja muut ainekset.
Sekoita hyvin ja anna hetki tekeytyä ennen paistamista.
Kauhaise lusikalla perunamassaa kuumalle pannulle jossa on pohjalla juoksevaa kasvismargariiniä.
Paista pihvejä kummaltakin puolen niin, että pihvit saa kauniin värin ja tulevat napakan kiinteiksi.
Nauti sellaisenaan salaatin kanssa tai kalan kaverina ovat aivan passeli parivaljakko.
täällä sitä taasen ollaan.
Ette arvaakkaan, kun minusta on tullut iso poika tai niin ainakin tuo emäntä väittää.
Täytin viimme perjantaina peräti yksitoista kuukautta, että pian on ensimmäinen vuoteni pulkassa.
Synttäreideni kunniaksi leikin hieman piilosta.
Ryömin eteisen maton alle eikä meinannut Mami ja Muru millään löytää minua 😻
Olin myös auttamassa Mamia ja Murua takapihamme siivoiluissa.
Enkä olisi enään millään tohtinut tulla pois pihalta.
Osa pihalla viihtymiseeni on takapihamme ihana tuuhea kataja.
Tein siellä katajan siimeksessä seikkailujani tutkin ja kiipeilin runkoa pitkin sen mitä valjaani ja remmi antoi myöten.
Tunteet ovat vain vierailijoita,
anna niiden tulla…
ja mennä.
-Tupu-
Tupun tupa 