Arkisto

Avokado-sitruunapasta ja vapauden kaipuu

 

Nuorempi tytär kävi eilen iltapäivällä poikkeamassa kotosalla.
Kävimme Otto-koiraa ulkoiluttamassa.
Tulikin mentyä oikein kunnon lenkki.
Illalla oli ihanaa laittaa sauna päälle ja lepuuttaa reissusta rasittuneita jalkojani.

Pitkästä pitkästä aikaa meillä on avogadopastaa ruokana.
Tämä versio erottuu hieman edellisistä pastoistani, siispä ajattelin tämänkin tänne teille laittaa.
300 g pastaa
1 valkosipulinkynsi
1 dl tuorepastaa
3 avokadoa
2 dl kaurakermaa
1 rkl sitruunanmehua
1 dl parmesaaniraastetta
1 tl rouhittua mustapippuria
ripaus ruususuolaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Laita kulhoon avokado,basilka, valkosipuli,kerma, sitruunamehu sekä juustoraaste ja mausteet.
Soseuta seos joko sauvasekoittimella tai huhmareessa painellen seoksesta ihana vihreä tahna.
Valuta kypsästä pastasta vesi pois. Kaada pasta takaisin kattilaan ja sekoita vihreä avokadotahna pastan joukkoon.
Maista vielä ruokaa ja lisää tarvittaessa mausteita.
Itse lisäsin lautasellani ruokaan chili-hippuja. Näin pystyivät lapsetkin syömään pastaa ja omalle lautaselleni saan hieman enemmän tujua makua mukaan.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei meidän kotiväki ymmärrä minua laisinkaan.
Niin surullista kuin tämä onkin, tähän tulokseen olen tullut.
Olen välillä jopa protestoinut perheellemme.
Onko teistä oikein, että Otto-koira pääsee ulos monta kertaa päivässä, mutta Minä, 
minä en pääse mukaan vaikka kuinka yritän?
Minä vain inhoan tuota hihnaa ja haluaisin mennä vapaana viipottaen tuolla ulkona.
Äitee koittaa sanoa, ettei Otto-poikakaan ole ulkona ilman remmiä, mutta minä nuorena ja hieman uhmakkaana en noista äiteen höpinöistä oikein välitä.
Olen nyt karkaillut pari kertaa ja vipeltänyt sen minkä kintuistani pääsen pakoon ulkona.
(Äitee on niin sydän syrjällään, kun tässä lähellä on vilkas valtatie, 
että jos pääsen aidan ali ja menen tielle.)
Viimme kerralla äitee sai hännästäni kiinni, kun olin jo ulkona menossa jo vaikka kuinka kaukana kotipihan laidalla.
Täytyy kyllä sanoa sen verran äiteestä, että saan minä onneksi sen välillä ryntäilemään ja saamaan myös jalkoja alleen. Se sanoo myös minulle, että hänen sydämensä ei kyllä kestä näitä minun poikamies rientojani, mutta en minä ole mitään ihmeellistä huomannut sen sydämmessä tai muussakaan.
Samanlailla sitä mennään kun aina ennenkin.

-Cassu-

Onnen salaisuus on  
vapaus.
Ja vapauden salaisuus on rohkeus.
THUCYDIDES

-Tupu-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s