Jassoo vai tälläista viikkoa nyt on luvassa…
Aukaisin paahtoleipä pussin välipalle ja hupsista
toinen puoli leivän reunoista oli kovaa.
Enhän minä nyt sellaista voi hoidokeille tarjoilla.
Siispä mietintä myssy vain syvälle päähän ja funtsimaan, että mitäs nyt sitten tehdään.
Juurihan olin hehkuttanut täällä blogissakin, että alaln leipomaan suurimman osan leivistämme itse.
Nyt kuitenkin olin kuitenkin ajatellut käyttää talon ainoan paahtoleivän pois kuleksimasta.
No, eihän siinä mikään auttanut leikkelin kuivat reunat pois ja voitelin hoidokeille keskustat leivistä.
Näissä leivissä kun oli vielä päiväystäkin hyvin jäljellä.
Reunat laitoin toiseen pussiin odottamaan seuraavaa päivää ja inspiraatiota.
Siinä lasten nukkuessa paistelimme paahtiksen reunat sekä tumman reilu-leivän palat uunissa.
Leikkelin leivistä viipaleita ja sumutin ne hieman öljyllä.
sitten vain uuniin 250 asteeseen noin 5 -7 minuutiksi.
Mikä kumma siinä oikein on, että tämmöinenkin herkku voi unohtua.
Tätä on ehdottomasti tehtävä taas pian uudestaan.
Ei elämä niin mene,
kun pelkää.
Kovin harvoin niinkään,
kun toivoo,
vaan aina niinkuin on tarkoitus.
-Tupu-
Tupun tupa 