Täällä sitä ollaan maattu sohvalla koko päivä.
Muru lähti sukulais synttäreille ja minä tosiaan niiskutan täällä nenäliinakasan keskellä.
Ryhdistäydyin hieman ja kävin suihkussa, siivoilin hieman ja vein Otto-koiraa korttelikierroksen.
Nyt katselen katsomosta sometähtien sinkkuelämää ja aloin kirjoitella teille tätä postausta eli tällästä hömpän pömppää täällä tarjolla, mutta näinhän se täytyy lauantaipäivä viettää. Ihan vain olla ja fiilistellä.
Muru on niin pitänyt musta huolta, kun mä oon tässä sairastellut.
Täällä on ollut sellainen tarjoilu, Muru haki jopa ruokaa meille, kun minä vaan nukuin ja löffäilin.
Tässä niiskutellessani on tullut luettua ja vielä kerran luettua.
Tänään sain luettua Leila Tuuren kirjan Peiliinkatsoja.
Tää on niin mun kirja.
Mä oon niin onnellinen, että tähän on kirjaan on itsenäinen jatko-osa.
Peiliinkatsoja on historiallinen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Suomeen.
Lyyli on nuori tyttö, joka joutuu lähtemään kotoaan piiaksi.
Mukanaan hänellä on vain pari laukkua ja lehmä, jonka hän aikoo myydä.
Lyylin elämä alkaa piikana, mutta pikkuhiljaa Lyyli vaihtaa nimensä Lydiaksi ja hänestä tulee kauppias ja porvarirouva.
Monta kuoppaa on matkassa, mutta myös onnen hetkiäkin kuuluu Lyydian elämään.
Minä tykkäsin kirjasta ja aloitin heti kirjan luettuani lukemaan kirjan jatko-osaa.
Toivottavasti se on yhtä mukava ja mukaansa tempaava, kuin tuo ensimmäinenkin kirja.
On päiviä, jolloin emme kaipaa ketään nostamaan meitä ylös, vaan kaipaamme jotakuta joka asettuu vierellemme makaamaan, kunnes pystymme taas nousemaan. -Tupu-
Tupun tupa 