Terrorisointia

Täällä muutto senkun lähenee ja pinna on välillä tiukilla niin minulla, kun Murullakin.
Aivan hassuista asoista voi tulla kinaa…
…Naapurit, valot ja jopa se,
että miten päin teemme kierroksen muuttokuorma ensin vai kauppareissu.
No, nämä on nyt näitä, eihän näille voi kun nauraa.
Tälläisistä aiheista riitely vetää pakosti hymyn huulille,
mutta se kuinka työni perhepäivähoitajana saa aina muuton tullen itseni aivan ahdistuksiin se vain ihmetyttää minua aina vain.

Olen nyt siis tehnyt tätä työtä pari kymmentä vuotta ja nämä muutot ovat olleet aina vain kummallisempia.
Viimmeksi kun muutin kerkesin asua asunnossa huhtikuun puolivälistä vappu-aattoon, kun sain huoneisto agentiltamme soiton, jossa mies kertoi minulle miten joudun maksamaan uudet asfaltit, jos ja kun hoitolasteni vanhempien autoista tulee öljyläikkiä pihallemme. (Yhden silloisen hoidokin isä oli autokorjaaja ja ajoi lastaan hoitoon välillä tuliterällä autollaan tai sitten aikoja nähneellä kulkupelillään.)

Nyt muutamme Murun kanssa yhdessä vanhaan ihanaan kerrostalo asuntoon, jonne olemme niin innoissamme muuttamassa, mutta taasen tuli kapuloita rattaisiin minun työni takia.
Taloyhtiöltä tuli viesti tai siis isännöitsijä laittoi postia, että
”Montako vesimaksua olemme valmiit maksamaan?
Huomasimme, että huoneistossassanne on perhepäiväkoti! ”

(Tämähan on siis laissa määritelty asia ja lapsethan eivät käy meillä pesulla saatikka lutraa vedellä.
Muistelin juuri, että kaksi kertaa koko perhepäivähoitaja urani aikana olen joutunut pesemään lapsen edes pikaisesti suihkussa.)

Hassuinta tässä asiassa on, että vuoden päästä muutostamme yleensä juuri nämä ”valittajat” tulevat luokseni ja kertovat, että heillä ollut ihan kamalat ennakkoluulot työtäni kohtaan.
Kuinka lapset meluavat ja olemme muutenkin taloyhtiölle haitaksi.
Pyydellään anteeksi, kun meiltä ei sittenkään kuulukaan sitä meteliä, vaan heidän Esim. lapsi tai eläin onkin se joka terrorisoi koko taloyhtiötä.

Okei, minua on pyydetty vain ilmoittamaan jos ja kun haluaisin aloittaa päiväkodissa sijaisena tai jatkaa opintojani puolella vuodella tullakseni päiväkotiin vakituiseksi hoitajaksi, mutta nautin tästä työstäni jota nyt teen ja siitä mitä pystyn hoitolapsilleni antamaan.
En halua löytää itseäni isoista ryhmistä ja meluisasta työympäristöstä.
Nautin juuri tästä, kun lapset tulevat välillä halaamaan ja juttelemaan asioistaan sekä siitä, kun taasen päästään leipomaan yhdessä pipareita ja tekemään yhdessä joulua lasten kanssa.
Tunnen jokaisen lapsen ja jokainen lapsi tuntee minut.
Meillä on hyvä olla keskenämme niin hoidokeiden kuin hoidokeiden vanhempienkin kanssa.

Mutta älkää nyt luulko, että tämä terrosrisointi loppuisi tähän.
Ei suinkaan, vaan tuo meidän ihana Cassu-kissa laittoi boikotin pystyyn ja istui tämän minun näppäimistöni päälle…
’ååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååp 50pppppppppppppppppppppppp
…Hän siis on sitä mieltä,
että nyt emäntä lopettaa valittamisen ja jatkaa sillä positiivisellä elämänasenteellaan millä on ennenkin tullut hyvin toimeen.
Siispä hymyillen haasteita päin ja ei anneta pienien asioiden lannistaa.

Useimmat ihmiset kuluttavat itsensä loppuun yrittäessään tehdä kaiken mitä pitää velvollisuutenaan 
-eivätkä ikinä pääse tekemään sitä mitä haluaisivat.
Toimi sinä toisin.
-Tupu-