Nyt näyttää ihan siltä, että saamme kun saammekin muuttomme tehtyä ajallaan.
Minulta näet meni selkä tuossa muuttotohinoissa ja tokihan minä sitten jännitin, hermoilin ja äksyilin Murulle. No, on tässä ollut niin monen monta hässäkkää meillä nyt matkassa, siksi naureskelimmekin Murun kanssa tänään, että mitä tässä enään oikein voi tullakaan.

Me olemme nyt tosiaan nukkuneet täällä kaksi yötä. Ensimmäinen yömme täällä oli kyllä ikimuistoinen.
Minä menin sänkyyn jo aikaisin, koska selkääni juimi niin pahasti. Otin vielä melatoniinia nukahtaakseni paremmin.
Muru Lähti viemään Otto-koiraa yhdeksältä illalla ulos.
Meidän ulko-ovemme on reistaillut, joten mitä pikimmin aijomme öljytä sen ja pyytää huoltomiehen tulemaan katsomaan lukkoa. Ovi kun jää välillä auki aivan huomaamatta.
No, niin oli nyt sitten käynyt ja Cassu päässyt karkaamaan siitä rappuun.
Yöllä minä aloin kuuntelemaa yhdeltä, että aivan kun Cassu hyppisi ja maukuisi kaapissa.
Meillä kun kaikki kaapit ovat liuku-ovellisia, niin Cassu pääsee hyvin itse kaappeihin.
En kuitenkaan kissaa löytänyt kaapeista ja eteisen kaapilla ollessani kuulin naukunan ja hyppimisen ulko-ovemme takaa ja sieltähän tämä reissumies löytyi viiden tunnin yö seikkailuiden jälkeen rapusta.
Millä kummalla Cassu valitsi meidän oven sitä en tiedä, koska kotona hän oli ollut vasta kolme tuntia ja rappumme on kuusikerroksinen ja yhdessä kerroksessa on aina kolme ovea.
Ehkäpä Otto levottomalla tasuttelullaan sai jotenkin Cassun huomion tai sitten jotain aivan muuta ihmeellistä.
Onnellisuutta ei ole täydellinen elämä. -Tupu-